Tekniikat: Kankaanpainanta

Omat kokemukset ja työn suunnittelu

Kankaanpainanta ei ollut minulle valmiiksi erityisen tuttua, mutta muistan joskus koulussa käyttäneeni käsiä ja jalkoja leimasimina kangaskassia koristellessa. Kankaanpainantatyön tekeminen oli mielestäni todella mukavaa, ja tunsin todella inspiroituvani aiheesta. Tekniikkojen monipuolisuus ja maalauksellisen lopputuloksen aikaansaamisen mahdollisuus olivat tärkeimpiä syitä kokemukselle työn mieluisuudesta. Päätin tehdä kankaanpainantatyöstä tuoteperheen asumuslaatikon sisäosan taustan, ja siksi nimenomaa avaruusnäkymän tekeminen tuntui luonnolliselta. 

Luonnos sabloonaa varten

 

 

 

 

 

 

   Työvälineet ja -vaiheet

Kankaanpainannassa tarvittavia pigmenttien kanssa sekoitettavia aineita ovat kuulto- ja peittopasta, peittovalkoinen sekä ruiskuemulsio. Se, minkä emulsion kanssa pigmentit sekoitetaan, riippuu painokankaan pohjaväristä sekä tavoiteltavasta väristä. Kankaanpainantaa voi tehdä monenlaisilla tekniikoilla, joista yhtinä esimerkkeinä mainittakoon sabloonapainanta, leimasinpainanta, telapainanta sekä estopainanta. Työn kuivuttua olennaisen tärkeää pesunkestävyyden kannalta on silittää leivinpaperilla suojattu työ värien kiinnittymiseksi. (Kurssimateriaali/Kankaanpainanta; Huovila ja muut, 2010.)

Sabloonapainantaa

Kankaanpainantaan työssäni tarvittiin työskentelyalusta (sanomalehti), painantakangas (puuvillakangas), pigmenttejä ja painoemulsioita, pensseli, ruisku sekä ympyräleimasin. Koska painantakankaani väri oli avaruusmaisuutta tavoitellen musta, tuli pigmentit sekoittaa peittopastaan tai peittovalkoiseen näkyvämmän värin aikaansaamiseksi. Päätin käyttää molempia näistä työn värimaailman runsauden ja syvyyden vuoksi: peittopastalla sai aikaan kirkkaampia värejä, kun taas peittovalkoisella pastellivärejä.

Käytin työssäni neljää eri tekniikkaa: sabloonapainantaa, maalausta, ruiskumaalausta sekä leimasinpainantaa Ensimmäiseksi piirsin kaksi sabloonaa, ja niiden avulla tein vaahtomuovisienellä tuputtamalla työhön tähtiä sekä planeetan. Toiseksi maalasin pensselillä pyrstötähteen säikeitä, ja elävöitin samalla muita työn yksityiskohtia, kuten planeettoja ja tähtiä. Kolmanneksi painoin valmiilla puisella ympyräleimasimella oranssin planeetan kankaalle. Viimein neljänneksi ruiskumaalasin työhön fiksatiiviruiskuun puhaltamalla keltaista pigmenttiä ja juoksevaa painoemulsiota käyttäen taustaan pistemäisiä tähtiä sekä pyrstötähdestä lähtevää kipinää. Ruiskumaalaus tapahtui pahvilaatikossa muun ympäristön sotkeutumista ehkäisten, ja ruiskumaalausjälkeä oli mahdollista kohdistaa aina tiettyihin osiin työtä esimerkiksi sanomalehteä käyttäen sabloonamaisesti. Kuten jo aiemmin sanoin, inspiroiduin työstä suuresti, ja olisin mielelläni kokeillut myös muitakin tekniikoita, kuten esimerkiksi aurinkopainantaa. Työn tekeminen tuntui hyvin antoisalta, sillä opin runsaasti erilaisia tekniikoita. Voin sanoa odottavani innolla, että pääsen opettamaan kankaanpainantaa!

Huomioita opetukseen liittyen

Kankaanpainantatyötuntia valmistellessa on hyvä laittaa työssä tarvittavat runsaat materiaalit ja välineet selkeästi esille valmiiksi, jotta tunnin alun voisi omistaa erilaisten työtapojen sekä materiaalien läpikäynnille. Oppitunnilla olisi ehkä hyvä käyttää valmiiksi sekoitettuja värejä, sillä pigmenttien annostelu ja sekoittaminen oikeanlaiseen emulsioon saattaisi olla liian haastavaa, aikaa vievää ja myös riski oppimistilojen siisteyden kannalta. Siisteyden ylläpitämiseen ja tavaroiden oikeille paikoille palauttamiseen kannustaminen on osa työturvallisuuskasvatusta. Kankaanpainantatyö voi olla monentyyppisen oppilaan, mutta aivan erityisesti kuvaamataidosta innostuneiden kannalta mukava tekniikka. Kankaanpainantatyössä olisi hyvä antaa oppilaiden kokeilla mielensä mukaan mahdollisimman monia tekniikoita, mikäli se on resurssien puolesta mahdollista. 

Kankaanpainantatyö 1. Käytetty leimasimia, maalaussivellintä, fiksatiiviruiskua ja sabloonaa.

Sabloonan leikkaamista piirtoheitinkalvolle

Avaruuslaatikon kannen sisäpinta, jossa kuvattuna aurinko ja planeetat kiertoradoillaan

Avaruuslaatikko

Tekniikat: Käsinkirjonta

Omat kokemukset ja työsuunnitelma

Yksinkertaisemmasta käsinkirjonnasta minulla on omalta ala-asteajoilta runsaasti kokemusta: ainakin etupisto, päärmepisto, ristipisto sekä harva pykäpisto tuntuivat tutuilta.

Uskon kirjonnan opettamisen saattavan olla paikoin haasteellista: oppilasryhmät saattavat olla isoja, ja saman opettajan apua tarvitsevien määrä voi olla suuri samanaikaisesti. Omasta kokemuksestani käsin voin todeta, että joskus kirjontapistojen tekemisen vaiheiden hahmottaminen saattaa olla haastavaa, eikä välttämättä yksi näyttökerta tai edes kädestä pitäen opastaminen riitä. Pääsin itseasiassa todistamaan tämänkaltaista tilannetta OKT-harjoittelussa: vaikka tilassa oli useampia opettajia, jäi silti autettavia oppilaita jonoksi asti. Kuten Huovila ja muut (2010, s. 54-55) toteavat, on opetusryhmään tutustuminen, oppilaiden tarkkailu sekä erilaisten oppilastyyppien tunnistaminen tärkeää, sillä se mahdollistaa opetuksen yksilöimisen kiirettä paremmin kiireenkin keskellä.
 

Kuitenkin, omassa työssäni päätin kirjoa käsin planeettoihin reunukset kolmea eri tekniikkaa käyttäen.

Työvälineet ja -vaiheet

Kirjontaan käytettäviä kankaita ovat esimerkiksi säkki- ja juuttikangas, vohvelikangas sekä puuvillakangas. Käsinkirjontaa voi tehdä jäljentämällä kuvio kankaalle eri tavoin, kankaan rakenteeseen ja lankojen laskemiseen perustuvilla tavoilla sekä myös vapaalla pistokirjonnalla. Käsinkirjonnassa tulee kiinnittää huomiota siihen, että valittu kangas, neula sekä lanka ovat toisiinsa sopivat: yleisesti tiivissidoksiseen kankaaseen kannattaa valita ohut ja terävä neula sekä ohuehko lanka, kun taas paksuun kankaaseen toimii parhaiten tylppä ja paksumpi neula sekä samalla paksumpi lanka. (Kurssimateriaali/Kirjonta.)

Omana käsinkirjontakankaanani toimi siis kankaanpainantatyöni, jota saatoin rikastaa erilaisilla vapailla kirjontapistoilla. Aluksi koetilkulle harjoitellessa pykäpiston tekeminen tuntui hieman haastavalta, sillä ohjemonisteen kuvaa oli vaikea hahmottaa, mutta ensimmäisten pistojen jälkeen alkoivat ne tuntua jo helpoiltakin. Päätin vahvistaa planeettojen reunat toisistaan poikkeavilla pistoilla: siniseen planeettaan tein tikkipistoja, vihreään planeettaan puolestaan harvoja pykäpistoja sekä oranssiin planeettaan kahdella värillä ristipistoja. Useiden erilaisten tekniikoiden näkyminen samassa työssä alkoi näyttää tässä vaiheessa hyvältä: monipuolisuus tuo työhön mielenkiintoisuutta, syvyyttä ja moniulotteisuutta. Lisäksi tein muutamilla vapailla pistoilla kasvot kudontatyölle sekä virkkaustyölle.

Huomioita opetukseen liittyen

Mielestäni kaikkein yksinkertaisimpia käsinkirjontatekniikoita on syytä harjoitella pienimuotoisesti jo kolmannelta luokalta lähtien, mutta haastavammin ja monipuolisemmin eri tekniikoita olisi hyvä harjoitella vasta 5-6. luokilla. Työ vaatii ainakin aluksi voimakasta keskittymistä, sillä se on luonteeltaan hyvin teknistä ja pikkutarkkaa. Huolellisuutta ja oikeaoppisuutta vaativana tekniikkana käsinkirjonta saattaa aiheuttaa ahdistusta tai osaamattomuuden tunteita joissakin oppilaissa, ja se voi olla haastava tekniikka vaatiessaan hyvää keskittymiskykyä. Koska osa oppilaista voi olla vaikea hahmottaa erilaisten pistojen tekotapaa, olisi tunneille hyvä varata opetukseen lisäresursseja apuopettajien tai tablettitietokoneiden muodossa mahdollisuuksien mukaan.

Tikkipistoin reunustettu planeetta

Pykäpistoin reunustettu Saturnus-planeetta sekä vapain käsinkirjontapistoin tehdyt silmät auringolle

Pykäpistoja

Ristipistoja

Vapaita käsinkirjontapistoja

Tekniikat: märkähuovutus

 Omat kokemukset ja työn suunnittelu

Märkähuovutuksesta minulla ei ollut yhtä selkeitä muistoja kuin kuivahuovutuksesta, vain työstöalustana toimiva laatikko herätti tunteen siitä, että olen joskus kokeillut kyseistä tekniikkaa aiemmin. Päätin tehdä märkähuovuttamalla toisen perheenjäsenen, uinuvan kuun.

 

 Työvaiheet ja -välineet

Märkähuovutustöitä on mahdollista tehdä sekä tasoina että kolmiulotteisina. Märkähuovutukseen tarvitaan työn toteutustavasta riippuen ainakin huovutusvillaa, lämmintä mäntysuopa- tai Marseille-saippuavettä sekä vesiastia. Kolmiulotteisen ja muotoon tehtävän kappaleen kohdalla tarvitaan muotti tai tukirakenne, jonka muotoiseksi valmis kappale lopuksi muotoutuu. (Kurssimateriaali/Märkähuovutus; Huovila ja muut, 2010.) Omassa työssäni jätin vaahtomuovikappaleen työn sisään, mutta joissakin töissä, kuten sorminukeissa, tukirakenne poistetaan lopuksi. Pitkät villakarstalevyt tulee kääriä vaahtomuovikappaleen päälle kerroksittain kuitujen suuntaisesti niin, että eri kerroksien kuitujen suunta on vastakkainen toisiinsa nähden (Kurssimateriaali/Märkähuovutus). Minulla oli vaikeuksia aluksi saada villalevyjä kunnolla työn ympärille, sillä levyt olivat kovin lyhyitä, mutta vaihdettuani toisenväriseen villaan onnistui työnteko hyvin pidempien villalevyjen ansiosta. Seuraavaksi kolmiulotteinen kappale voitiin laittaa sukkahousun sisään alun huovutuksen helpottamiseksi, ja kappaletta alettiin saippuaisin ja märin käsin ensin taputella, ja myöhemmin hieroa pyörivin sormenliikkein. Kun kappale oli huopunut sopivasti, saattoi työtä jatkaa ilman sukkahousuja ja hieman voimakkaammin käsitellen. Lopuksi työn huopuminen testattiin nipistämällä pinnalta, ja työn saattoi huuhdella haalealla vedellä työtä puristellen. (Kurssimateriaali/Märkähuovutus.) Tämänkin jälkeen märkähuovutustyö säilytti muotonsa, ja se laitettiin kuivumaan kuivaushyllylle.

Huomioita opetukseen liittyen

Märkähuovutustyöt sopivat mielestäni kuivahuovutuksen tavoin erityisen hyvin alemmille luokille: tekniikka on sinänsä yksinkertainen ja hauska. Opettamiseen haastetta voi tosin tuoda vesisaippualiuoksien käyttäminen ja tilan siisteyteen liittyvät seikat. Hankalia tilanteita voidaan ennaltaehkäistä kertomalla heti alkuun työskentelyn etenemisestä ja säännöt tilassa toimimiselle. Märkähuovuttaminen ei ole pikkutarkkaa tekemistä, joten se voi tuntua suurpiirteisimmistäkin oppilaista mukavalta ja palkitsevalta. 

Vasemmanpuoleinen kuva: sinipellavainen.blogspot.com

Kuva 1: http://www.google.fi/imgres?imgurl=http%3A%2F%2F2.bp.blogspot.com%2F-ccG_9Tp8LN8%2FTfJtJNfGPkI%2FAAAAAAAAAKk%2FFjFI2AFcj20%2Fs1600%2Fkuvat%252B027.jpg&imgrefurl=http%3A%2F%2Fsinipellavainen.blogspot.com%2F2012%2F08%2Fhelmien-huovuttaminen.html&h=1200&w=1600&tbnid=ZZ1U6ldrvOjb9M%3A&zoom=1&docid=xRYQXlGCFViQkM&ei=9wOQVL6hN4PnygPssYHgDg&tbm=isch&client=ubuntu&ved=0CCIQMygGMAY&iact=rc&uact=3&dur=4306&page=1&start=0&ndsp=18

Nelikenttätehtävä neulonnasta

Käsityön nelikenttä (Huovila & muut, 2010) auttaa  erittelemään oppimisen tavoitteita ja on hyvä apuväline jälkikäteen suoritettavassa arvioinnissa.

 

1. Tiedot ja taidot

Tavoitteet

Neulontaan liittyvät tavoitteet tietojen ja taitojen suhteen kohdistuvat pitkälti käytettyihin välineisiin, materiaaleihin ja tekniikoihin (Huovila ja muut, 2010). Ennen neulontaan ryhtymistä minun on hyvä miettiä, minkälaiset langat ja neulontapuikot ovat tarkoituksenmukaisimmat käytetty tekniikka ja oma työsuunnitelma huomioiden. Oma aiempi kokemus neulomisesta on myös syytä huomioida: en ole neulonut juurikaan muuten kuin peruskoulun tekstiilityön tuntien puitteissa, joten materiaali-, väline- ja tekniikkaopetusta on syytä kuunnella tarkkaavaisesti. Tekniikkaan liittyviä tavoitteita neulonnan suhteen asetan itselleni erityisesti siinä, että opin neulontaan liittyvän peruskäsitteistön, kuvamerkinnät, luomaan silmukkoja, neuloman ainakin oikeaa ja nurjaa silmukkaa sekä päättelemään työn oikein. Lisäksi haluaisin omassa työssäni saada aikaan mahdollisimman tasaista neulosta.

Arviointi

Kurssin puitteissa järjestetty oppitunti neulonnasta antoi minulle mitä odotinkin: kävimme läpi lankojen ja puikkojen valintaan liittyvää asiaa sekä perehdyimme neulonnan perustekniikoihin tablettitietokoneiden mahdollistaman nettimateriaalin opastuksella. Mielestäni  ylipäätään tietokoneet tai älypuhelimet voivat olla erinomaisen hyödyllisiä opetuksen apuvälineitä juuri nimenomaa käsitöissä: ryhmäkoot ovat usein sangen isoja, eikä opettajalla ole kovin suuria mahdollisuuksia tarjota riittävää yksilöllistä apua sitä tarvitseville. Tämän kurssin aikana olen itse tukeutunut usein esimerkiksi youtuben tutorial-videoihin, sillä minun on vaikea hahmottaa pelkkien kaksiulotteisen neulonta- tai virkkausohjekuvien avulla oikeita liikeratoja tai kulkureittejä langalle. Mielestäni esimerkiksi blogityöskentelyn yhdistäminen käsityönopetukseen tulevaisuuden työssä voisi olla innostavaa, ja omien töiden näytteille saaminen voisi motivoida ainakin joitakin oppilaita. Kaiken kaikkiaan, sähköiset viestimet ja erilaiset tekniset apuvälineet laajentavat havainnollistamismahdollisuuksia käsityönopetuksessa (Huovila ja muut, 2010).

Oppitunnin puitteissa kävimme lisäksi lankavyyhdin etiketin sisältämää informaatiota läpi, mikä oli mielestäni hyvä lisä. Etiketissä olevat tiedot, kuten vyyhdin pituus, paino ja pesuohjeet, ovat tarpeellisia osata, sillä tulevassa työssäni tulee minun mahdollisesti osata tilata materiaaleja koululle, neuvoa oppilaita oikean materiaalin valinnassa sekä tuotteen kestävässä huollossa.

Valmiina tuotteena neulontatyö on melko sympaattinen ulkonäöltään, mutta tässä paikoittaisen teknisen kömpelyyden ohella vaikuttaa myös haastava aihevalinta.Teknisiin tavoitteisiin liittyen työn osalta olen kuitenkin ihan tyytyväinen: opin tulkitsemaan kaikista tavanomaisimpia neulossymboleja sekä luomaan silmukoita, neulomaan sekä oikeaa että nurjaa silmukkaa sekä päättelemään työn. Tasainen työnjälki toteutui paikoitellen, mutta uskon, että työjälki olisi tasalaatuisempaa, jos saisin lisää kokemusta neulomisesta. Vertaisryhmään nähden huomasin, etteivät tavoitteeni sinänsä olleet kovin korkeat, mutta aloittelevana neulojana olen kuitenkin itse suhteellisen tyytyväinen. Kirjallisesti itselleni asettamieni tavoitteiden yli pääsin tekemällä työn eri kohtiin kavennuksia, vaihtamalla langanväriä toteuttaakseni pieniä yksityiskohtia sekä tekemällä joustinneuletta. Harjoitustilkussa kokeilin runsaammin eri tekniikoita, mutta tekniikkojen monipuolisuus itsessään ei olisi palvellut työn lopputulosta: sileä neulos sopi mielestäni työhön parhaiten.

2. Suunnittelun taidot

Tavoitteet

Työtä suunnitellessa tulee kiinnittää huomiota tuotteen lopulliseen ulkoasuun ja esteettisyyteen, tarkoituksenmukaisuuteen, käytettävyyteen sekä tuotteen teknisiin ratkaisuihin (Huovila ja muut, 2010). Oleellinen osa suunnittelutaitoja on kyky arvioida omaa osaamistaan siinä mielessä, että osaa suhteuttaa haastetason itselleen sopivaksi (Suojanen, 1993, s.166). Koska en ole kokenut neuloja, yritän toteuttaa työni mahdollisimman yksinkertaisesti: jo aihevalinnoilla on merkitystä. Yksinkertaisella tekniikalla voi tavoitella selkeää lopputulosta. Neulontatyön kohdalla minun on syytä miettiä, minkälaista neulosta (esim. oikeaa, nurjaa vai sekä että) työhöni käytän, ja miten ratkaisut tukevat halutun lopputuloksen saamista. Suunnittelun tulisi olla niin huolellista, että itse työntekovaiheessa voin kohdistaa huomioni lähinnä tekniseen suoritukseen. Toisaalta kuten Ulla Suojanen toteaa (1993, s.169), ei perusteellisinkaan suunnittelu eliminoi ennakoimattomien ongelmien mahdollisuutta – työ edellyttää jatkuvaa arviointia ja uudelleensuunnittelua. Suunnitteluvaiheessa minun tulee ottaa huomioon myös se, tulenko käyttämään mahdollisesti muita tekniikoita kuin neulontaa työn koristelussa.

Suunnittelun taidot ovat neulomisessa siinäkin mielessä oleellisessa asemassa, että valmiilla ja huolellisella suunnittelulla sekä suunnitelman järjestelmällisellä seuraamisella on helpompi saada aikaan haluttu lopputulos kerralla – työtä on vaikea jälkikäteen muuttaa muuta kuin purkamalla. Neulomisen kohdalla suunnittelussa korostuvat esimerkiksi avaruudellinen hahmottamiskyky ja mittasuhteiden hahmottaminen tehtäessä käyttöön suunnattuja asusteita. Suunnitelutaidoissa korostuu oppijan oma luovuus ja ongelmanratkaisutaidot erityisesti silloin, kun ongelma-asettelu on luonteeltaan avoin: oppilaan tulee itse suunnitella, miten hän esimerkiksi haluaa tehdä kuvion neulokseen.

Arviointi

Tehtyäni työn on todettava, että suunnittelulle asettamani tavoitteet eivät toteutuneet erityisen hyvin. Ongelmana oli, että suunnitelma oli liian löyhä ja se eli ehkä vähän liiaksikin työn aikana. Olisi ollut esimerkiksi parempi piirtää vaihtoehtoisia luonnoksia paperille tai miettiä huolella aluksi, olisiko neljän puikon käyttäminen kahden sijaan palvellut paremmin lopputulosta tai sitä, mikä täyte neulostyölle on kaikista sopivin. Valmiin työn ulkonäkö kärsii liian väljästä suunnittelusta. Huomaan, että yritin ratkaista ongelmat ihan liian nopeasti ja spontaanisti - tässä minulla olisi ilmeisesti runsaasti parannettavan varaa. Työhön haastetta toi lisäksi työn pienet yksityiskohdat, jotka vaativat huolellista ja pikkutarkkaa työskentelyä - työtä tehdessäni havahduin omaan suurpiirteisyyteeni oikein toden teolla. Kuten Huovila ja muut (2010) toteavat, olisi suunnitelmat ja ratkaisuehdotukset tärkeä dokumentoida, sillä niiden avulla voitaisiin arvioida työssä tehtyjä ratkaisuja ja kehittää toimintatapoja.

Toisaalta taas kuitenkin asettamani tavoite yksinkertaisesta toteutuksesta toteutui mielestäni hyvin: päätin neuloa työn osat ensin tasoina, minkä jälkeen saatoin tehdä työn kolmiulotteisiksi ompelemalla ja täyttämällä ne. Ehkä työn lopullisen ulkoasun kannalta kaikkein ratkaisevinta oli kuitenkin haastava työn aihe (avaruussukkula, jonka näköiseksi tekeminen saattaa olla kokeneellekin neulojalle haasteellinen) sekä kokemuksen puutetta heijastelevat tekniset virheet sekä käytännön ratkaisut. Uskon, että aloittelevan neulojan olisi hyvä aloittaa valmiilla ohjeilla, minkä jälkeen suunnittelun taidot paranisivat varmasti. Koen neulontatyön, mutta myös käsitöiden yleensä, opettavan ongelmanratkaisutaitoja. Myös Huovila ja muut (2010) toteavat käsitöiden vahvistavan ajattelutaitoja laajemminkin. Työn suunnitteluun liittyvissä tavoitteissani listasin alussa myös ymmärryksen siitä, että suunnitelman suhteen tulee osata joustaa, mikä toteutuikin työn aikana erinomaisen hyvin: sopeutin työn teknisiä ratkaisuja, kuten kavennukset sekä langanvaihdot, omaa taitotasoani vastaaviksi.

 Kuitenkin aiemmin asettamani suunnittelun tavoitteet ovat mielestäni erinomaiset, ja toivon, että voisin seuraavan kerran neuloessani kiinnittää niihin tarkemmin huomiota.

3. Työskentelyn taidot

Tavoitteet

Työskentelyn taidoilla Huovila ja muut (2010) tarkoittavat ennen kaikkea kykyä omatoimisuuteen, mutta myös ryhmätyöskentelyyn, järjestelmällistä ja huolellista työotetta sekä vastuuseen kasvamista työnteon, toisten, ympäristön ja työn lopputuloksen suhteen.

Neulominen on pitkälti itsenäistä ja paikallaan tapahtuvaa työskentelyä, mikä vaatii yleensä tarkkaa keskittymistä ja tietynlaista tasalaatuisuutta koko työprosessin ajan – tämän takia sekä jo terävien neulospuikkojen olemassaolo luokkatilassa vaativat työturvallisuuden noudattamista. Tavoitteenani on siis taata sekä muiden että oma työrauha tilanteessa, ja kunnioittaa työturvallisuutta myös siten, että huolehdin omalta osaltani työtilan siisteydestä. Työrauhaa vaalimalla voin myös edistää tärkeintä päämäärääni neulostyön kohdalla, työn valmistumista. Toisaalta tavoitteenani on olla kiirehtimättä, jotta työnteko ja työjälki olisi huolellisempaa. Työrauhan takaaminen ei merkitse minulle kuitenkaan puhumattomuutta tai eristäytynyttä työskentelyä, vaan toivon, että osaan pyytää ja antaa apua aina tarvittaessa. Tavoitteenani on myös osata työskennellä niin, että arvioin jatkuvasti työskentelyäni ja osaan seurata suunnitelmaani sopivan joustavasti.

Arviointi

Varsinaisen neulontatyön tekeminen osoittautui loppujenlopuksi melko itsenäiseksi ja yksinäiseksi prosessiksi, sillä oppitunnilla huomioni oli lähinnä mallitilkkuun kokeiltavissa tekniikkaharjoituksissa. Oppitunnin aikana tavoitteeni työrauhan takaamisesta sekä toisaalta sosiaalisesta oppimisesta toteutuivat mielestäni hyvin: keskityin omaan työhöni, mutta tilanteen vaatiessa saatoin pyytää opiskelutovereilta apua tai tarjota itse apuani toisille. Minusta oli mukava vertailla työskentelytapoja muiden kanssa ja päästä olemaan välillä se, joka osaa neuvoa. Toisaalta jouduin myös kokemaan vertaisavun hankalamman puolen: vaikka toisilla riittäisi auttamistahtoa, ei välttämättä oikea tekniikka ole aina hallussa. Olen kuitenkin iloinen siitä, että uskalsin kysyä tämän jälkeen apua ja saada hieman lisäopetusta neuloksen rakenteeseen liittyen - tämä johtikin lyhyeen keskusteluun pienessä ryhmässä siitä, minkälaisia ikäviäkin ja askarruttamaan jääneitä kokemuksia itse kullakin on ehkä jäänyt käsitöistä peruskoulusta. Tämän kurssin aikana olenkin pyrkinyt avartamaan kuvaa itsestäni ja kyvyistäni: olen pitkään kuvitellut, etten ole "käsityöihminen".

Varsinaisen neulontatyön tein kouluajan ulkopuolella, ja tukeuduin hankalilta tuntuvissa kohdissa youtube-materiaaliin neulonnan perustekniikoista sekä käsityöryhmäläisteni apuun. Työotteeni oli muuten omatoiminen: suunnittelin työn itsenäisesti, ja toteutuskin pieniä teknisiä yksityiskohtia lukuunottamatta, kuten esimerkiksi kavennuksia, alkoivat sujua yritysten ja erehdysten jälkeen. Minulla oli määrätietoinen ote työskentelyssäni, mutta uskon, että huolellisemman suunnitelman avulla olisin voinut järjestelmällistää työtäni ja saada parempaa sekä tasalaatuisempaa työjälkeä. Koen olevani vastuuntuntoinen mitä tulee esimerkiksi työn valmistumiseen ajoissa, mutta haluaisin parantaa työotetta siinä mielessä, että malttaisin harkita erilaisia vaihtoehtoja tarkemmin, ja että olisin huolellisempi ja tarkempi yksityiskohtien suhteen.

4. Kasvamisen taidot

 Tavoitteet

Huovila ja muut (2010) mainitsevat käsityön kasvatuksellisiksi tavoitteiksi työnilon kokemisen sekä itsetunnon, vastuuntunnon, ajattelun taitojen sekä kriittisen ajattelun kehittämisen. Huovilan ja muiden (2010) mukaan käsityö tulisi nähdä kokonaisena tekemisenä, jossa oppilas oppii hallitsemaan kokonaisen ja monipuolisen käsityöprosessin alusta loppuun asti, mikä edistää inhimillistä kasvua.

Neulontatyön kohdalla toivon, että tekninen osaaminen toisi mielihyvää ja onnistumisen kokemuksia, sekä tätä kautta vahvistaisi minäpystyvyyttä sekä itseluottamusta neulojana mutta myös laajemminkin – kun on varmempi olo omista tietotaidoistaan, on mukavampi olo lähteä itse opettamaan. Nämä kokemukset olisivat tärkeitä, sillä viimeisimmät ala-asteelle sijoittuvat neulontakokemukset eivät olleet parhaimmasta päästä.

Kuitenkin, tekemällä tuote itse alusta loppuun (lukuun ottamatta käytettyjä materiaaleja) ja ymmärtämällä käsityötuotteeseen nähdyn vaivan suuruus haluaisin työn opettavan vastuuntuntoa sekä vähentävän tuotteen kertakäyttöistävää ajattelutapaa. Haluaisin työn opettavan minulle ekologisuutta materiaalitietoisuuden ja -valintojen (esim. lankojen alkuperä) kautta sekä herättävän halun pitää työtä hyvässä kunnossa. Ulla Suojanen visioikin (1993, s. 8-10) käsityön arvostuksen nousua 90-luvulta eteenpäin liittäen käden taitoihin ainutlaatuisuuden, yksilöllisyyden ja ekologisuuden mielikuvia kontrastina massateollisuudelle ja sen tuotteille. Kaiken kaikkiaan, jälkipostmodernissa ajassa käsityön kasvatukselliset tavoitteet korostuvat erityisen voimakkaasti: käsityö voi antaa itsetunnollisia ja erilaisia taidollisia valmiuksia, joita yhteiskuntaelämässä sekä yleisen hyvinvoinnin kannalta tarvitaan (Kröger & Pöllänen, 2000). Toivon neulomistyön opettavan minulle keskittyvää ja huolellista työotetta laajemminkin.

Arviointi

Neulontatyö tuotti minulle aidosti mielihyvää ja joissakin kohtaa onnistumisen kokemuksia: vaikka työ saattaa olla teknisesti yksinkertaisesti toteutettu, oli mukava huomata, että tavallisimmat sekä vähän vaativammatkin tekniikat sujuvat. Työtä oli mukava ideoida osin spontaanistikin itse työnteon lomassa, ja keskittyminen työntekoon oli mielestäni rentouttavaa. Perustekniikoiden suhteen minulla on nyt suhteellisen varma olo - uskon, että näillä tiedoilla ja taidoilla osaisin opettaa ainakin tasoneulontaa alkuun. Neulonnasta jäi mukavat kokemukset, ja ajattelin opetella itsenäisesti neulonnan tekniikoita monipuolisemmin, kuten esimerkiksi useammalla puikolla neulontaa. Tässä mielessä neulontatyö vahvisti itseluottamustani ja käsitystä omista kyvyistäni - vaikkei lopputulos ole ehkä hienoimmasta päästä, jäi minulle tunne, että voisin todella kehittyä neulojana. Itseluottamuksen syveneminen erilaisten taitojen hallinnan kautta ei tietystikään rajoitu vain neulontaan, vaan vaikuttaa laajemminkin.

Kuten jo aiemmin mainitsin, koen olevani vastuuntuntoinen, ja minulle on tärkeää pysyä aikataulussa ja saada työ valmiiksi. Neulontatyön, mutta myös laajemmin koko kurssin aikana, olen havahtunut monta kertaa yhteen piirteeseen itsessäni: olen huomannut olevani kovin suurpiirteinen, ja tähän haluan tulevaisuudessa kiinnittää entistä enemmän huomiota. Huomasin myös, että keskittymiseni meinasi herpaantua töiden lomassa ehkä turhan usein, mutta niinä hetkinä, kun keskityin, työn tekeminen oli erityisen nautittavaa. Huovila ja muut (2010) neuvovat oppilaiden keskittymisvaikeuksiin toimivan usein selkeät ja riittävän yksinkertaiset työskentelyohjeet, palautteenanto tehdystä työstä sekä oppitunnin kulkua määrittävät rutiininomaiset toimintajärjestykset. Käsitöitä tekemällä koen oppineeni paljon uutta itsestäni, ja tiedostamalla aiemmin mainitsemiani piirteitä voin kehittää omaa opetustani sekä puuttua mahdollisiin ongelmakohtiin tarpeeksi ajoissa. Haluan kuitenkin välittää tulevassa työssäni luovuuden ja omatoimisuuden ohella huolellisuutta ja järjestelmällisyyttä tärkeinä arvoina kaikessa tekemisessä.

Tavoitteeni vahvistaa materiaalitietoisuutta toteutui  mm. lankavyyhdin sisältämän informaation tutkimisen kautta. Neulontatyön tekeminen onnistui kuitenkin selvästi vahvistamaan käsitöitä tuotteina ja prosessina arvostavaa asennetta: itse tehty tuote todella tuotti hyvää mieltä.



 

Opetuskäyttö

Kuva 1: Musta aukko

Tuoteperhe on suunniteltu erityisesti 2. vuosiluokan, mutta myös vanhempien vuosiluokkien ympäristö- ja luonnontiedon opetukseen. Tuoteperhettä voidaan käyttää avaruusteemaisen opetuksen tukena esimerkiksi Jäljillä 2 -kirjan (s.54-71) tai Kuutti-sarjan Koulun ympäristötieto 2.-kirjan (s.74-89) rinnalla.

Tuoteperhettä on mahdollista hyödyntää myös ympäristöopin kanssa integroituun kielien opetukseen. Avaruuslaatikon avulla opitaan nimeämään sekä suomeksi että myös vierailla kielillä erilaisia tuttuja ja vähän tuntemattomampiakin avaruuden ilmiöitä ja kappaleita, kuten maapallo, aurinko, kuu, tähdet, pyrstötähti, planeetat ja meteoriitit, sekä käsittelemään niihin liittyviä muita oppisisältöjä. Tuoteperheellä on esimerkiksi mahdollista havainnollistaa mustan aukon ideaa klemmareiden ja laatikkoon kätkettyjen magneettien avulla, mutta myös käsitellä planeettojen nimiä ja sijaintia tai avaruuden kappaleiden liikettä toisiinsa nähden. 

Yhtenä heikkoutena tosin työssä ovat ehkä otetut taiteelliset vapaudet – työ ei ole täysin realistinen esimerkiksi planeettojen värityksen tai mittasuhteiden perusteella. Oppilaille on tärkeää erikseen todeta, että kappaleiden mittasuhteet eivät vastaa todellisuutta. Toisaalta avaruuden ollessa ehkä abstrakti asia käsiteltäväksi nuorille oppilaille näen kuitenkin eduksi sen, että työ voi auttaa oppilaita hahmottamaan maapalloa ympäröivää todellisuutta paremmin, ja konkreettiset, käsinkosketeltavat sekä pienoiskoossa nähtävät hahmot auttavat tässä mielestäni hyvin. Myös vuoden 2016 opetussuunnitelman perusteluonnoksissa (s.96) kiinnitetään huomiota siihen, miten oppilas osaa konkreettisin välinein mallintaa tai tulkita välineiden avulla esitettyjä taivaankappaleiden erilaisia ilmiöitä tai liikettä.

Kuva 2: Aurinko ja planeetat

Jokainen perheenjäsen (maapallo, tähti, kuu, aurinko), on elollistettu työssä tekemällä niille kasvot, ja perheenjäsenien ilmettä tai tunnetilaa on mahdollista kuvata joillakin adjektiiveilla. Perheenjäsenten elollistaminen uskokseni tekee kappaleista oppilaiden kannalta mielenkiintoisemmat ja muistettavammat, mutta myös monipuolistaa tuoteperheen käyttömahdollisuuksia: sitä voidaan käyttää tunteiden opettelussa ja nimeämisessä sekä adjektiivien opettelemisessa sekä myös vertailussa vierailla kielillä. 

POPS 2016 luonnokset ympäristöopetuksen opetuksesta vuosiluokille 3-6:

”S5 Luonnon rakenteet, periaatteet ja kiertokulut:

 

Erilaisten materiaalien ja aineiden avulla tarkastellaan olomuotoja ja aineiden ominaisuuksia. Palaminen, yhteyttäminen ja veden kiertokulku muodostavat pohjan aineen muutosten ja aineen säilymisen periaatteen hahmottamiselle. Lämpötilan mittaamisen, lämpöenergiaan perehtymisen ja energialajien muuntumisen avulla tutustutaan energian säilymisen periaatteeseen. Tutkitan ääni- valoilmiöitä. Perehdytään lähiavaruuteen, vuodenaikoihin, päivän ja yön vaihteluun sekä maapallon rakenteeseen. Vahvistetaan oppilaan ekologista ajattelua tutkimalla eliöiden ja niiden elinympäristöjen vuorovaikutussuhteita. Tutustutaan ravintoketjuihin, eläinten ja kasvien lisääntymiseen, ravinnon tuotantoon ja ruoan reitteihin sekä metsien hyötykäyttöön.”

  

Tuoteperhe

Idea tuoteperheestä syntyi heti kurssin ensimmäisen tunnin aikana. Halusin tehdä avaruuslaatikon, jonka avulla voidaan oppilaiden kanssa perehtyä avaruuteen liittyviin ilmiöihin ja asioihin. Oli itseasiassa yllättävää, miten helposti ja nopeasti keksin idean - tuntui heti alusta, että minulla on hyvin selvä visio siitä, mitä tulen tekemään ja miten rytmitän tekemiseni. Hyvä suunnittelu teki kurssin suorittamisesta erityisen mukavaa, sillä pysyin erinomaisen hyvin aikataulussa.

'

Seuraavaksi luonnosten jälkeen on syytä esitellä avaruuslaatikon asukkaat.

Tähti

 

 

 Kuka? Tähden ilme kuvastaa sen leikkisää ja kujeilevaa luonnetta. Tähti on salaperäinen ja arvoituksellisesti avaruudessa tuikkiva hahmo.

 

 

 Kuu

 

 Kuka? Kuu, tai tarkemmin Kuun sirppi, on avaruuslaatikon uneliain ja vaiteliain asukki. Sen tunnistaa kaarevanmuotoisesta hahmosta, sekä tyytyväisen myhäilevästä hymystä.

Aurinko

Kuka? Aurinko on epäilemättä koko avaruuslaatikon sädehtivin tapaus: aurinko on valloittavan nauravainen ja hyväntuulinen, eikä lämmin hymy haihdu hetkeksikään sen kasvoilta.

Maapallo

Kuka? Maapalloa voisi kuvata avaruuslaatikon ikiomaksi filosofiksi tai tiedemieheksi: se rakastaa pohtia tulevaisuutta. Ja pohdittavia ongelmia sillä riittääkin, eniten sitä askarruttaa tällä hetkellä ilmastonmuutos ja globalisaatio. Tiedätkö sinä, mitä nämä tarkoittavat? Maapallon tunnistaa hämmästyneestä, ihmettelevästä ja ehkä säikähtyneestä ilmeestä.

Saturnus-planeetta

Kuka? Saturnus-planeetta on, surullista kyllä, avaruuslaatikon eniten murheiden raskauttama hahmo. Kummallista kyllä, kukaan avaruuslaatikon toisista asukeista ei osaa oikeastaan selittää, mikä on Saturnuksen surun syy. Aurinko on tosin arvellut, että syynä voisi olla Saturnuksen pitkä etäisyys Auringosta - onhan se sentään vasta kuudennes planeetoista auringosta katsottuna. Vaikka Aurinko on aurinkokunnan keskus ja muut avaruuden kappaleet pyörivät sen ympärillä, ei Saturnuksen suru liity välttämättä tähän. Minkä sinä uskot olevan syy Saturnuksen surulle?

Perhealbumi

 

 

Tarina

Alkusanat

Avaruuslaatikkoon tutustumisen yhteydessä on oppilaille tarkoituksena lukea seuraava tarina. Avaruusteemaan liittyvää sanastoa sisältävän tarinan tehtävänä on johdattaa oppilaat opiskeltavaan teemaan elämyksellisellä ja tunteisiin vetoavalla tavalla. On tutkittu, että opiskeltavaan aiheeseen liittyvät sadut voivat vahvistaa motivaatiota ja tehostaa oppimista (Järvenpää, 1996). Tarinan kautta oppilaat myös tutustutetaan lyhyesti avaruuslaatikon asukkaisiin, ja ne voidaan tunnistaa tekstistä lihavoidun fontin avulla.

Tarina

Turvavyöt puristavat ja suojapuvun alla hikinorot valuvat pitkin selkää, kun istumme jännityksestä kankeina tuoleissamme. Ulkona sädehtivä aurinko tuntuu nauravan taivaalla, ihan kuin se toivottaisi meille onnea. Vihdoin vihreä merkkivalo käynnistyy, suihkumoottorit alkavat jyristä ja lähtölasku alaa - kolme, kaksi, yksi, nolla! Avaruussukkula ponnahtaa lähes räjähtävällä voimalla irti avaruustutkimuskeskus Nasan kentältä ja painovoima vetää valtavin voimin kehon massaa alaspäin -  tuntuu ihan siltä, kuin litistyisi penkkiä vasten. Avaruussukkula jatkaa kiitoaan ylöspäin välittämättä pilvistä, kohoten niitäkin korkeammalle - avaruussukkulan päämääränä on maapalloa kaikkialta ympäröivä avaruus. Avaruussukkula kulkee niin nopeasti, että tuntuu kuin silmänräpäyksessä olisimme ohittaneet viimeisimmänkin ilmakehän kerroksen. Pienistä ikkunoista näemme kaikkialla avautuvan vain mustaa, joka jatkuu äärettömiin asti - avaruudella kun ei ole seiniä, se vain jatkuu ja jatkuu ihan joka suuntaan.

 Matkamme jatkuu useita päiviä, ja saatamme nähdä kelmeää valoa etäisesti hohkaavan ja kaukana uinuvan kuun sekä tähtiä - olemme kaikesta tästä niin pökerryksissämme, että kuvittelemme jopa yhden tähden iskevän silmää meille leikkisästi! Kuitenkin vieressämme istuva Tim-niminen astronautti viittoilee innoissaan kohti ikkunaa. Yrittäessämme sännätä ikkunalle unohdamme, ettei avaruudessa liikkuminen olekaan niin helppoa - koska avaruus on painoton tila, leijumme me avaruuspukuinemme kokoajan ilmassa! Tästä syystä liikkeet ovat hitaita, ja ne täytyy tehdä rauhassa ja huolellisesti. Saavuttuamme Timin luo ikkunalasin takaa avautuu lopulta hyvin jännittävä näky: avaruudessa leijuu valtaisa vihreä pallo, jonka ympärillä on ikään kuin renḱaat. Tim kertoo tämän olevan planeetta, Saturnus nimeltään. Koska emme ymmärrä lainkaan mistä planeetoista Tim oikeen puhuu, pyydämme häntä kertomaan lisää. Tim kertoo meille ensin aurinkokunnasta: sen keskustähdestä nimeltään aurinko, ja aurinkoa kiertävistä kahdeksasta planeetasta. Käy ilmi, että myös oma maapallomme on yksi planeetoista, ja myös se kiertää aurinkoa! Avaruus on siis tavallaan planeettojen koti. Tim kertoo avaruudessa olevan tosin paljon muutakin kiehtovaa kuin aurinko, tähdet, kuu ja planeetat: siellä on galakseja, meteoreja ja salaperäisiä mustia aukkoja. Timin mielestä avaruuden tekee mielenkiintoiseksi juuri se, että siellä on loputtomasti tutkittavaa.

Pian juttelutuokiomme katkaisee kuitenkin kuulutus, jossa Timiä pyydetään valmistautumaan avaruussukkulan kääntymiseen takaisin kohti maapalloa. Lähdemme leijumaan Timin perässä kohti sukkulan keulaosaa, mutta vilkaisemme olkiemme yli vielä kerran nähdäksemme edes vilauksen kauniista Saturnus-planeetasta. Suureksi hämmästykseksemme näytti hetken, kuin Saturnus näyttäisi kovin murheelliselta avaruussukkulan kiitäessä yhä kauemmas siitä. Luulemme kuitenkin, että vain mielikuvituksemme olisi tehnyt tepposet - toki avaruudessahan voi olla tai tapahtua mitä vain, puhuvatpa jotkut avaruusolioista tai marsilaisista. Joka tapauksessa olemme hyvillämme, kun avaruussukkulamme lähestyy pitkän ja jännittävän matkan jälkeen omaa kotiplaneettaamme maapalloa.